Höllingerin luomu-siirappi
Kalenterissa syksy alkaa aina syyskuun 22. tai 23. päivänä syyskuun tasaannuttua. Tällöin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Fenologisessa kalenterissa syksyn alku on yleensä hieman aikaisemmin. Nimensä mukaisesti tässä kalenterissa vuodenaikojen alkaminen riippuu luonnonilmiöiden esiintymisestä. Eläinten käyttäytymisen (esimerkiksi talviunet) lisäksi keskitytään ensisijaisesti niin sanottujen indikaattorikasvien kehitysvaiheeseen. Indikaattorikasvit ovat kasvilajeja, joiden perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä luonnossa tapahtuvista prosesseista. Kasvitieteilijät voivat erottaa erittäin hyvän, hyvän, huonon tai huonosti laiminlyödyn maan pelkästään tiettyjen kasvien esiintymisen perusteella. Esimerkiksi nokkoset kasvavat humuspitoisilla metsämailla, valkoapila viittaa ravinneköyhään maaperään ja päivänkakkara happamaan maaperään. Indikaattorikasvien avulla luonnonystävät voivat tunnistaa lähestyvän vuodenajan tiettyjen kasvien kukinnan perusteella. Mustaherukka sopii indikaattorikasviksi erityisen hyvin, sillä se on yksi Keski-Euroopan yleisimmistä pensaslajeista. Kypsymässä olevia vanhoja marjoja on vuosituhansien ajan pidetty varmana merkkinä syksyn alkamisesta nykyisestä gregoriaanisesta kalenterista riippumatta.
Mustapihlaja (Sambucus nigra) tunnetaan Sveitsissä myös nimellä Holder. Baijerissa ja Itävallassa sitä kutsutaan usein nimellä Holler ja Pohjois-Saksassa Schwarzer Flieder (musta syreeni). Vanajamarjan saksankielinen nimi on luultavasti peräisin germaanisesta jumalatar Friggistä. Kotia ja tulisijaa suojelevaa jumalatarta kutsuttiin puhekielessä myös nimellä Holle (hyväntahtoinen). Ja vanhaa marjaa pidettiin kasvina, joka oli omistettu erityisesti hänelle. Toisin kuin muut germaaniset jumalat, Frigg ei ollut keskiajalla oikeastaan unohdettu. Rouva Holle (Vanha Pakkasäiti) -nimellä hän säilyi monin paikoin osana kansanuskoa aina 1700-luvulle asti. Tämä vaikutti myös bongaripensaaseen. Tuskin yksikään maanviljelijä uskalsi kaataa bongaripensaita, koska se olisi voinut herättää Vanhan Pakkasäidin vihan. Jo muinaisina aikoina bongaus yhdistettiin maagisiin olentoihin. Keltit uskoivat, että sen oksissa asui keijuja. Kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat, että siinä asuivat hyvät henget. Tästä syystä he istuttivat bongaripensaita ja yrittivät ennustaa kukkien perusteella tulevaa satoa. Myöhäiskeskiajalla syntyi kuitenkin ajatus, että noidat voisivat muuttua bongaripensaiksi. Niiden puusta ei saanut veistää lusikoita, luutia tai muita käyttöesineitä.
Jo muinaisessa maailmassa bongaripensas oli muutakin kuin paikka, jossa asui mystisiä olentoja. Buska on ollut tärkeä lääkekasvi jo vuosituhansien ajan. Jopa kreikkalainen lääkäri Hippokrates arvosti sen kukkien hikevää voimaa. Ja kuuluisa baijerilainen kansanlääkäri Max Höfler kutsui kerran kasvia jokaisen maanviljelijän eläväksi lääkekaapiksi. Itse asiassa kansanlääkinnässä on vain muutama muu lääkekasvi, joka on yhtä monipuolinen kuin oravanmarja. Jopa keittiössä vanhus on jo kauan sitten osoittautunut todelliseksi monitaituriksi. Mustia bongareita voi poimia syksyllä, mutta niitä ei pidä syödä raakana. Niistä tulee syömäkelpoisia vasta kuumennettuna. Yleensä ne jalostetaan mehuksi, josta tehdään boolia, hyytelöä tai siirappia. Keväällä kerättäviä valkoisia marjapensaita pidetään monin paikoin herkkuna. Niistä valmistetaan hyytelöä, limonadia, jäätelöä ja tietenkin kuuluisaa siirappia.
Monipuolinen elderflower-siirappi ei saisi puuttua yhdestäkään keittiöstä. Sillä voidaan jalostaa niin makeita ruokia ja juomia kuin suolaisia ruokia. Jos haluat tutustua maukkaaseen viskoosimehuun, kannattaa kokeilla Höllingerin luomu-borreliinisiirappia. Se sopii erinomaisesti cocktaileihin ja muihin kuohuviin kesäjuomiin, kuten suosittuun Hugo-cocktailiin. Myös panna cotta, tuoreet kermapiirakat ja monet muut jälkiruoat hyötyvät sen ihanasta makeudesta. Hedelmäisen makea luomuvadelma-siirappi sopii hyvin cocktaileihin, vanukkaisiin tai kotitekoiseen jäätelöön.
Haluatko jotain erityistä? Höllingerin luomulaventelinkukkasiirapissa on virkistävä, kukkainen maku, jossa on miellyttävä ripaus sitruunaa. Kuohuviiniin tai samppanjaan sekoitettuna siitä syntyy poikkeuksellisen kirpeä herkku. Luomu-mojito lime & mintun siirapin avulla voit tuoda lomatunnelman suoraan kotiisi ja sekoittaa helposti itsellesi mojito-pitkäjuoman. Luomu Limoncello-siirappi tuo la dolce vita -elämyksen lasillesi: perinteisen liköörin inspiroima alkoholiton limoncello, jossa ei kuitenkaan ole alkoholia. Juuri sopiva kesäiseen mocktailiin tai virkistävään limonadiin. Luomu-vadelma-siirapissa on hedelmäinen ja intensiivinen maku. Voit käyttää sitä juomien lisäksi myös esimerkiksi kotitekoiseen jäätelöön tai vanukkaaseen. Itävaltalaisen Höllingerin herkullisilla luomusiirappiresepteillä voit tuoda luonnon täyden maun suoraan lasiin.
